Biofiilisen designin kuusi elementtiä

Mitä on biofiilinen design ja mistä nämä kuusi elementtiä tulevat?

Biofiilinen design on rakennusten ja maisemien suunnittelumenetelmä, joka edistää ihmisten ja luonnon välistä suhdetta tuomalla erilaisia luonnonpiirteitä rakennettuun ympäristöön. Biofiilisen designin kuuden elementin kehittäjä on Stephen Kellert, sosiaaliekologin ja merkittävän biofiilisen designin puolestapuhuja, joka on kirjoittanut aiheesta laajasti.

Kellertin mukaan biofiilisen designin käsite on sinänsä suhteellisen helppo ymmärtää. Voimme helposti käsittää, miten ja miksi se luo myönteisiä tuloksia, mutta sen soveltaminen todellisuudessa on haastavaa. Tämä johtuu siitä, että emme täysin ymmärrä luontoon liittyvän kiintymyksemme biologista toimintaa tai sitä, kuinka voimme sisällyttää kaiken ymmärryksemme fyysisiin rakennuksiin. Näiden kuuden elementin tarkoitus on luoda puitteet, joiden avulla voimme menestyksekkäästi hyödyntää biofiilistä designia rakennetussa ympäristössä.

Mitä hyötyä biofiilisesta designista on ihmisille?

Koska ihminen on kehittynyt luonnon keskellä suurimman osan historiastamme, hänellä on biologisesti luontainen kiintymys luontoon ja tunne riippuvaisuudesta sitä kohtaan. Kellert väitti, että yhteys luontoon ei ole pelkästään hyödyllistä hyvinvoinnillemme, vaan se on sille välttämätöntä. Biophilic design -teoksessa hän mainitsee tutkimuksia, joissa on todettu, että yhteys luontoon ja luonnonpiirteisiin tuo seuraavia hyötyjä:

Biofiilisen designin kuusi elementtiä

Kellert on määrittelyt kaksi biofiilisen designin ulottuvuutta. Hän kutsuu niitä orgaaniseksi tai naturalistiseksi ulottuvuudeksi, joka liittyy rakennetun ympäristön muotoihin ja muotoihin, jotka jollakin tavalla heijastavat ihmisen yhteyttä luontoon, ja paikkasidonnaiseksi tai kansanomaiseksi ulottuvuudeksi, joka kuvaa piirteitä, jotka yhdistävät maiseman tai rakennuksen paikallisen alueen kulttuuriin ja ekologiaan. Nämä kaksi ulottuvuutta jaetaan kuuteen elementtiin, joista kukin jakautuu edelleen useisiin ominaisuuksiin. Tarkastellaan tarkemmin näitä kuutta elementtiä ja niihin kuuluvia attribuutteja.

1.   Ympäristöominaisuudet

Yksinkertaisesti sanottuna ympäristöominaisuuksien biofiilinen designelementti liittyy rakennetussa ympäristössä esiintyviin luonnon ominaisuuksiin. Ihmiset tuntevat luonnostaan vetoa luonnonympäristön piirteisiin, kuten kasveihin, eläimiin ja luonnonmateriaaleihin. Yhteyden tunnetta luontoon voidaan luoda myös väreillä, vedellä ja auringonvalolla, ja hyvin ilmastoidut tilat edistävät hyvinvointia. Rakennukset, jotka ovat sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa, esimerkiksi murattia kasvavat seinät tai paikallisia geologisia piirteitä täydentävät rakennukset, saavat yleensä myös hyvän vastaanoton.

2.   Luonnolliset muodot

Luonnonmuotojen elementti käsittää rakennusten luonnollisen maailman ilmentymät ja simulaatiot sekä sisä- että ulkopuolella. Tähän voivat kuulua kasvillisuudessa, puissa ja lehdissä esiintyvät muodot ja kuviot sekä eläinten ja niiden luomat rakenteet, kuten pesät ja verkot.

Suositaan myös tiloja, jotka jäljittelevät luonnon piirteitä tai luonnon virtaavia, orgaanisia muotoja modernin arkkitehtuurin tyypillisesti esiintyvien suorien reunojen ja suorien kulmien sijaan, samoin kuin paikallista geologiaa jäljitteleviä tai jopa ”vahingossa” eläviä muotoja muistuttavia malleja.

3.   Luonnolliset kuviot ja prosessit

Muodoista poiketen tässä elementissä keskitytään luonnossa esiintyvien ominaisuuksien sisällyttämiseen rakennetun ympäristön parantajina, esimerkiksi aistein havaittavien asioiden, kuten valon tai äänien, vaihtelu ja yksityiskohtien rikkaus, materiaalien ominaisuuksien muutokset ajan myötä, keskeiset keskipisteet, tilat ja käytävät, joilla on selkeät rajat, sekä eri tilojen välillä havaittava kuvio, kontrasti tai yhteys. Ihmiset haluavat myös mieluummin kokea kokonaisuuden tai täydellisyyden paikoissa, jotka koostuvat useista erillisistä osista.

4.   Valo ja tila

Valon ja tilan käyttö on keskeinen osa biofiilistä designia, ja ne voidaan sisällyttää tilaan monin eri tavoin. Sekä luonnollisesta että suodatetusta päivänvalosta voi olla hyötyä, kun taas heijastunut valo, valon ja varjon vuorovaikutus sekä valon manipulointi muotojen tai visuaalisten piirteiden luomiseksi tarjoavat kaikki lisäarvoa. Samalla tilaa voidaan käyttää luomaan avoimuuden, monimuotoisuuden ja harmonian tunnetta, yhteyttä sisä- ja ulkoympäristön välille sekä määrittelemään ympäröiviä muotoja ja alueita.

5.   Paikkasidonnaiset suhteet

Paikkasidonnaiset suhteet viittaavat kulttuurin ja ekologian yhdistämiseen. Ihmisillä on vahva tunne yhteydestä paikkoihin, koska haluamme turvata resursseja ja varmistaa turvallisuuden tunteen alueen hallinnalla – tämä selittää, miksi meillä on koti-ikävä tai miksi kaipaamme paikkoja, joissa tunnemme olomme hyväksi. Yhteytemme paikkoihin voi liittyä maantieteellisiin ja historiallisiin piirteisiin, paikallisiin ekosysteemeihin, kulttuurielementteihin ja -materiaaleihin sekä maisemiin. Kun ihmisillä on tunneside paikkaan, he tuntevat, että he haluavat hoitaa sitä.

6.   Kehittyneet ihmisen ja luonnon väliset suhteet

Vaikka kaikki kuvaamamme elementit heijastavat ihmisen yhteyttä luonnonympäristöön, tässä keskitytään luontosuhteemme perusasioihin ja kuinka ne voivat heijastua rakennettuun ympäristöön. Tähän voi kuulua turvallisuuden ja suojelun tunne, monipuolisuuden ja säännöllisyyden tasapaino, uteliaisuuden ja tutkimisen edistäminen sekä onnistumisen ja ympäristön hallinnan tunteen synnyttäminen. Kiintymystämme ja vetovoimaamme luontoon voidaan hyödyntää myös biofiilisellä designilla.

Tämä lyhyt biofiilisen designin kuuden elementin johdanto on hyödyllinen lähtökohta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan tätä kiehtovaa aihetta. Jos haluat lisää käytännön ideoita siitä, miten nämä elementit voidaan sisällyttää arkkitehtuuriin, lue meidän blogiartikkelin ”Biofiilisen designin toteuttaminen julkisissa tiloissa”.